Kohta on maaliskuu.

Ei muuta kirjotettavaa ku että elämä on välistä vitun hankalaa ja ahistavvaa. Mutta on se silleen ihan kivaakin. Ehkä suurimmaksi osaksi. Ehkä. Vissiin. Kai. En tiiä. Tykkään edelleen siitä miehestä kauhiasti. Käyn edelleen töissä. Syön ja juon edelleen. Kuuntelen edelleen musiikkia. Mikään ei oo sen suuremmin muuttunut.

Ja siistein itsesäälin ja kurjuuden maksimointi on edelleen Morrisseyn Life is a pigsty. Taidanpa pistää soimaan.