Taas ahdistaa.

On vaan jotenkin paska fiilis koko ajan, on ollut jo muutaman päivän. Mikään ei huvita, mitään ei jaksais tehdä, jopa leivän voitelu itkettää.

Sain sentään tänään hulluudenpuuskan ja siivosin keittiön ja imuroin asunnon. Pikku lenkinkin tein koiran kanssa, mutta silti tunsin syyllisyyttä siitä että lenkki jäi niin lyhyeksi. Mulla on ikävä Kieloa, mutta en saa aikaiseksi soittaa (joo-o, se on tuo luurin käyttäminen nykyään ah-niin-raskasta..). Huomenna on pakko, en halua että päästän itseni laiminlyömään ystävyyssuhteet totaalisesti. Ystävyyssuhteiden lisäksi tuntuu että laiminlyön itseäni, parisuhdettani, koiraani, perhettäni... koko elämääni.
Hanna onneksi tulee käymään aamulla, jos vaikka vähän sais ajatuksia koottua.

Viikonloppuna mulla oli koko ajan paha mieli. Tänään sentään on ollut välillä ihan ok-olo, mutta tuntuu jotenkin siltä kuin olisin ihan hukassa. En osaa edes miehekkeen kanssa jutella oikein mistään, tuntuu siltä kuin en olis ihan oma itseni. Jotenkin on sellainen kumma, ulkopuolinen olo. Joka paikassa; irkissä ja palstoillakin jopa ihan tän "oikean" elämän lisäksi.

Vituttaa tällainen itsesääli-länkytys. Joskus vaan on niin vitun paha olla ettei jaksa ajatella kuinka säälittävää moinen oikeasti on. Mua ärsyttää tyhjänruikutus ja ikuinen valivali, ja silti itse aina sorrun siihen. Hah, kyllä ihmismieli on ihmeellinen..

Helvetti mitä länkytystä taas. Jospa huominen olisi edes vähän parempi.