Talvi tulee, hitaasti mutta varmasti. On juuri sellainen ilma, että
haluan vaan maata, möllöttää ja olla. Katella jotain hyvää sarjaa ja
käpertyä peiton mukavaan syleilyyn.
Toissapäivänä tietokoneen säätiedotus sai mut melkein paskomaan alleni.
Unenpöpperössä availin konetta tarkistaakseni ilman lämpötilan (meidän
ikkunan lämpömittari näyttää säästä riippumatta lähes aina
kahtakymmentäviittä plus-astetta) ja kauhukseni lukemat olivat: -79
astetta ja ilmankosteus -99%. Huhhei että säikähdin, ajattelin että nyt
se maailmanloppu on tullut - ja minä olen onnellisesti nukkunut sen
ohi.
Noh, oikeat lukemat olivat lähempänä viittätoista pakkasastetta ja
ilmankosteuskin vaan jotain 75%. Tässä aamupäivän olen seuraillut tuota
lämpötilaa jännityksellä, saa nähdä tuleeko tänään lunta. Pilvistä
tuolla ainakin oli kun viimeksi ikkunasta kurkistin, ja pakkanenkin on
lauhtunut aamun seitsemästä nykyiseen neljään asteeseen.
Maanantaina käytiin katsomassa Charlie And The Chocolate Factory. Kyllä
oli Burtonin setä taas osannut, melkein kaksituntinen
fantasiamaailmapläjäys ei saanut edes mun selkääni särkemään
elokuvateatterin huonoissa ja epämukavissa tuoleissa. Johnny oli
jälleen kerran loistava hieman himmeän ja omalaatuisen Willy Wonkan
roolissa. Seuraava katselunkohde on sitten ensi kuussa ensi-iltansa
saava Harry Potter and The Goblet Of Fire.
Haluttaisi piirtää mutta inspiraatio on ihan hukassa. Aina jos alan
vaan tuhertaa ilman mitään ajatuksia tuloksena on ympyröitä ja
kuutioita maustettuna varjostusharjoituksilla. Eli ei siis mitään
mielenkiintoista. Kello tikittää kohta iltapäivää enkä ole saanut
aikaiseksi yhtään mitään muutakaan, joten piirtelystä on turha
haaveilla.
Rahatkin alkaa olla vähissä. En ole muistanutkaan volista, että
karenssiahan sieltä taas tuli. Voi saatanan saatana, on se kummaa ettei
mitään kerrota jos et itse älyä kysyä. Ja minähän en älyä *nauraa* .
Onneks maanantaina on palkkapäivä ja viime kuulta kuitenkin on ihan
mukavasti ylityötunteja, en minä nyt ihan kusessa ole ilman soviteltua
päivärahaa. Onneksi.
Parina viime yönä olen nähnyt taas häiritseviä ja liian eläväisiä unia.
Unet on ahdistavia, ne joskus tuovat mieleen ihmisiä jotka toivoisi
unohtavansa, tapahtumia joita ei haluaisi muistaa, pelkoa ja
ahdistusta. Noh, onneksi on myös kivoja unia. Niin kuin toissayön uni
jossa olin Ilkan kanssa mikä lie villin lännen gangsta ja mulla oli
kirkkaan punainen Maine Coon jonka nimesin Oopsieksi johtuen jostain
unessa sattuneesta tapahtumasta jota en muista tarkkaan. Unessa osasin
myös ratsastaa (hevosella senkin pervot!), mitä haluaisin osata myös
oikeassa elämässä. Jos vaan kehtaisin hypätä sinne vähän yli
kymmenvuotiaiden tallityttöjen hallitsemaan maailmaan ja saisin otettua
itseäni niskasta kiinni, varmasti ilmoittautuisin ratsastuksen
alkeiskurssille.
Pitäisi lähteä lenkille, eilen jäi välistä kun nilkkaa särki
pirullisesti. Heitin sen kanssa ympäri viime syksynä ja nyt se sitten
tuntuu reagoivan heti jos rasitus on vähänkään yli sen sietokyvyn. Eli
viikon aikana pitää pitää ainakin yksi lepopäivä lenkkeilystä tai jalka
ei kestä, vaikka kuinka venyttelisi. Inhottavaa että ihan tavallinen
kävelylenkki saa nilkan rasittumaan tuolla tavalla. Onneksi Salli ei
välitä vaikka ei joka päivä pitkää lenkkiä tehtäisikään. Se on
sopeutuvainen otus tuo meitin karvalapsi.
Tällä hetkellä tuo karvalapsi vaan vaatii sen verran kovaäänisesti
ulospääsyä, että taidan ottaa sen hihnan päähän ja kuskata pihalle.
Voisi ottaa kameran mukaan kun pakkanen on vielä noin alhainen, saattaa
kestää jopa ottaa muutaman kuvan ulkona. Ensin pitäisi vaan saada sukat
jalkaan. Laittaa dödöä kainaloon, pukea rintaliivit. Sitten takki,
kengät, kaulahuivi. En taida ihan vielä jaksaa.
torstai, 27. lokakuu 2005
Kommentit