Heräsin tuossa hetki sitten sohvalta, ja nyt on paikat vähän jumissa. Väännyin olkkariin nukkumaan vähän ennen kuutta aamulla, kun kättä särki taas niin saatanasti etten saanut unta, raivostutti ja kiukutti ja itketti ja sattui. En halunnut häiritä miestä, jonka herätyskello soi puoli seitsemältä, ja vaihdoin maisemaa.

Lopulta uni tuli, kuulin unen läpi kun mies lähti töihin ja sen jälkeen seuraavat muistikuvat onkin tästä hereilläolosta.
Toivottavasti tää särky menis nyt tän päivän aikana jo ohi, en haluais enää syödä yhtään pipilääkettä.

Asiasta kukkaruukkuun, taas eilen tuli todettua, että mun työpaikalla vallitsee Kielon suhteen Murphyn laki. Vaikka koko päivän ois ollu hiljaista kuin huopatossutehtaalla, vaan pari asiakasta, niin VÄLITTÖMÄSTI kun Kielo tulee käymään että voitais hörppiä kaffet ja porista siinä keittiössä, niin tupa täyttyy asiakkaista. Piru vie että harmittaa. Onneks me kuitenki löydetään aina jostain sopiva rako kahvittelulle, harmi vaan ku molemmilla on sellaset aikataulut nykyään että mennään aina ihan ristiin :( .

Äh... mun piti kirjoittaa pitkä teksti siitä miltä elämä tällä hetkellä maistuu, mutta ei siinä taida tällä päällä tulla nyt mitään. Korvaan koskee ja kättä särkee, joten taidan vaan juoda kahvia ja painua koiran kanssa ulos.