Aamu alkoi "loistavasti".
Molemmat työharjoittelijat myöhässä, toinen tunnin, toinen kaksi.
Vaihtorahat loppu.

(Saattaa mennä monta päivää etten sua ymmärrä...)

Päänsärkyä, hammastenkiristelyä. Aamuinen totaalisen vittuuntunut avautuminen koirafoorumille poikii minulle kehotuksen tehdä itsemurha.
Työpäivä matelee, asiakkaita ei käy. Kahvia litrakaupalla. Muutama savuke. Vituttaavituttaavituttaa.

(...silti antais tuntiakaan pois en niistä päivistä.)

Yks tekstiviesti pelasti kaiken. Ainakin hetkeksi. Eikä se ollut edes erityisemmin mulle suunnattu, vaikka mulle puhelimeen kopsahtikin. Se vaan helpotti vähän oloa.

Jepjep. Punaset langat on jossain ihan muualla kuin tämän naisen käsissä. Mutta ei se mitää. Kerran se kirpasee.

Hei mä olen jättiläinen vanhan suvun jälkeläinen, me varmaan yhteen sovitaan.