"Jag som tvekat,
jag som aldrig vågat tro
Att jag har nånting så obegripligt stort
Att du vill vara min..."

Nyt on pakko tunnustaa.
Hellyyttä! kainaloa! käpertymistä! elokuvaa sylikkäin! helevetimmoista helläystä! HALUAN! MULLE! TÄNNE! HETI! NYT! *kaivaa komerosta megafonin ja lähtee ulos julistamaan sanomaa*

Huh. Helpottipa. Sydän pakahtuu. Vitun kevät.
Eikä jumaleissön taaskaan nukuta, ja huomenna on työpäivä. Heippatirallaa vaan. Kohta voi tää nainen perustaa ihan ikioman pandakarhuklubin ku silmänympärykset alkaa muistuttaa pandanallen kasvomaskia. Tai ehkäpä jopa pläskmetalbändin, ture hoocee underground-sellasen.

Terveppä teille, terveppä meille. Kauas aivot karkaavat.

Nyt soi: Kent - Hur jag fick dig att älska mig