Täällä sitä nyt ollaan, Omassa Kodissa. Kolmisen viikkoa täällä on nyt nyhjätty, ja ai että mä nautin. Rivariasuminen on kivaa, naapurit on mukavia, tilaa on riittävästi, asunto on kaunis (vaikka itse sanonkin!) .

Salli on viihtynyt loistavasti, ei ollut ensimmäisinäkään päivinä kuulemma ääntäkään päästänyt yksin jäädessään. Ja yllättäen siitä on tullut naapureiden lellikki... mamman pieni sydäntenmurskaaja.

Sallista puheenollen, käytiin eilen steriloitavana Rovaniemellä. Leikkaus meni todella hyvin, ja Salli on ollut älyttömän reipas heti heräämisestä lähtien. Olisi kovasti halunnut itse kiivetä auton kyytiin pihalla, about 30 minsaa heräämisen jälkeen. Ihme sissi. Puolipökerryksissä nukutusaineesta se jaksoi silti heiluttaa häntäänsä ihan hulluna sekä mulle ja Kimmolle että hoitajille ja eläinlääkärille.
ISO KIITOS Pekka Hakalalle henkilökuntineen Rovaniemelle, ihanaa palvelua, ja heti henkilökunnan tavattuani puolet jännityksestä karisi pois. Hyvillä mielin uskalsin jättää pikkuiseni tuon klinikan hoitoon.

Steriloinnin lisäksi kuvattiin myös lonkat ja kyynärät. Eläinlääkärin arvio lonkista B/B tai B/C, mutta epäili enemmän tuota B/B -tulosta. Kyynärät puhtaat. Maanantaina lähetän kuvat liittoon, olisi voitu lähettää jo eilen, ellei JOKU VATIPÄÄ (minä) olis unohtanut koiran papereita kotiin... onneks Sallilla on siru, ja koiraNetistä saatiin myös rekkarinumero kaivettua.

Mutta se siitä, pelailenpas vähän wowia.

Nyt soi - Von Hertzen Brothers - Freedom Fighter