Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.

Ei onnistu oppisopimus, ei.

Ottaa päähän. Ottaa RANKASTI päähän. Eilisillan itkin ja raivosin pettymystä - miksei mulla voi käydä tuuri. Miksei mun monen vuoden tappelemiseni työkkärin kanssa vois vihdoin ratketa niin päin että mä saisin tehdä sitä mitä haluan (eli olla töissä) ilman että mua pakotettaisiin jatkuvasti hakemaan kouluun jatkuvan karenssin uhalla. Työmarkkinatuki? mikä se on? voiko sitä syödä? Työaikanani oon saanut työttömyyspäiviltä työmarkkinatukea yhteensä kai parin kuukauden ajalta. Ja oon ollut töissä jo vuoden. Ei sillä, kyllä mä pärjään, mutta jos elämä on pelkän osa-aikaisen työn palkan varassa niin huonoina kuukausina sitä on kusessa, kaulaansa myöten vieläpä. Hieman työmotivaatio taas meinasi kärsiä, mutta eiköhän tämä taas tästä raiteilleen lähde. Onneksi sentään saan olla töissä sen verran mitä saan. Tyhjää parempi.

Huoh. Asiat ei vaan aina mene niin kuin toivois.

Synttäritkin tuli vietettyä tuossa sunnuntaina, jee. Onnea vaan mulle taas, vuosi jälleen eletty ja juuri mitään ei oo opittu.

Sallin kans tottistelu on edistynyt ihan hyvin, edelleen ne toiset koirat vaan vie voiton kaikesta muusta. Mun täytyy oppia ennakoimaan tilanteet paremmin ja ehtiä otattaa kontakti ennen häiriötilanteen astumista kuvaan, sitten alkaa olla jo hyvällä pohjalla.
Ollaan käyty paljon jäällä, parin tunnin lenkkejä ja likka "lähes vapaana" eli viidentoista metrin liinassa. Irti en uskalla päästää - hiihtäjien turvallisuuden vuoksi. Mitäpä sitä itseään kiusaamaan kun tietää ettei koira ole tarpeeksi hyvin hanskassa. Liina tuo kuitenkin mukavasti luottoa itseen ja koiraan, ja toimii myös paikallaoloharjoituksissa hyvänä apukeinona.

Koirasta tulikin mieleen, että toukokuussa on taas kasvattajahippalot luvassa. Kauhunsekaisin tuntein odottelen jo tulevaa reissua ja... sitä jumalatonta krapulaa *naur* . Näkee taas kaikki ihanat ihmiset. Hitto vie että osaakin olla jo ikävä. Pirrekin asuu vain sadan kilsan päässä mutta silti ei tuu koskaan otettua ja lähdettyä moikkaamaan. Oon vaan niin huono tuppautumaan, ei oikein kehtaa kysyä että "hei voinko tulla" kun jotenkin on aina takaraivolla sellanen olo että "äh, ei mua kukaan mihinkään halua.." Kiva juttu tää itsetunto, jepjep.

Perjantaina ois tilipäivä. On taas pari levyä jotka pitää hankkia heti kun tili tulee, Mokoman ja Placebon uutuudet pitää ehdottomasti hankkia. Kyllä tää tästä vielä iloks muuttuu. Ehkä.