Onpas taas aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta.
Ei onnistu oppisopimus, ei.
Ottaa päähän. Ottaa RANKASTI päähän. Eilisillan itkin ja raivosin
pettymystä - miksei mulla voi käydä tuuri. Miksei mun monen vuoden
tappelemiseni työkkärin kanssa vois vihdoin ratketa niin päin että mä
saisin tehdä sitä mitä haluan (eli olla töissä) ilman että mua
pakotettaisiin jatkuvasti hakemaan kouluun jatkuvan karenssin uhalla.
Työmarkkinatuki? mikä se on? voiko sitä syödä? Työaikanani oon saanut
työttömyyspäiviltä työmarkkinatukea yhteensä kai parin kuukauden
ajalta. Ja oon ollut töissä jo vuoden. Ei sillä, kyllä mä pärjään,
mutta jos elämä on pelkän osa-aikaisen työn palkan varassa niin
huonoina kuukausina sitä on kusessa, kaulaansa myöten vieläpä. Hieman
työmotivaatio taas meinasi kärsiä, mutta eiköhän tämä taas tästä
raiteilleen lähde. Onneksi sentään saan olla töissä sen verran mitä
saan. Tyhjää parempi.
Huoh. Asiat ei vaan aina mene niin kuin toivois.
Synttäritkin tuli vietettyä tuossa sunnuntaina, jee. Onnea vaan mulle taas, vuosi jälleen eletty ja juuri mitään ei oo opittu.
Sallin kans tottistelu on edistynyt ihan hyvin, edelleen ne toiset
koirat vaan vie voiton kaikesta muusta. Mun täytyy oppia ennakoimaan
tilanteet paremmin ja ehtiä otattaa kontakti ennen häiriötilanteen
astumista kuvaan, sitten alkaa olla jo hyvällä pohjalla.
Ollaan käyty paljon jäällä, parin tunnin lenkkejä ja likka "lähes
vapaana" eli viidentoista metrin liinassa. Irti en uskalla päästää -
hiihtäjien turvallisuuden vuoksi. Mitäpä sitä itseään kiusaamaan kun
tietää ettei koira ole tarpeeksi hyvin hanskassa. Liina tuo kuitenkin
mukavasti luottoa itseen ja koiraan, ja toimii myös
paikallaoloharjoituksissa hyvänä apukeinona.
Koirasta tulikin mieleen, että toukokuussa on taas kasvattajahippalot
luvassa. Kauhunsekaisin tuntein odottelen jo tulevaa reissua ja... sitä
jumalatonta krapulaa *naur* . Näkee taas kaikki ihanat ihmiset. Hitto
vie että osaakin olla jo ikävä. Pirrekin asuu vain sadan kilsan päässä
mutta silti ei tuu koskaan otettua ja lähdettyä moikkaamaan. Oon vaan
niin huono tuppautumaan, ei oikein kehtaa kysyä että "hei voinko tulla"
kun jotenkin on aina takaraivolla sellanen olo että "äh, ei mua kukaan
mihinkään halua.." Kiva juttu tää itsetunto, jepjep.
Perjantaina ois tilipäivä. On taas pari levyä jotka pitää hankkia heti
kun tili tulee, Mokoman ja Placebon uutuudet pitää ehdottomasti
hankkia. Kyllä tää tästä vielä iloks muuttuu. Ehkä.
keskiviikko, 29. maaliskuu 2006
Kommentit