Elämä alkaa taas viimeviikkoisen pohjallakäynnin jälkeen voittaa.

Viikonloppu on kulunut töissä, nukkuessa ja wowittaessa - eilen nukahdin ennen kymmentä ja nukuin aamuun asti. Aamu vaan meinasi mennä vähän vituiksi kun mun leivät oli jostain syystä muuttuneet yön aikana vihreiksi ja olivatten näin ollen syömäkelvottomia. Aamupala ja välipala jäivät näinollen saamatta. Juhlistin tilannetta ostamalla töiden jälkeen helvetin ison pakastepitsan ja sellaisen "melkeinpuolenlitran" pöntön jäätelöä. Lisäksi syöksyin aamulla bussiasemalle lähes vartin etuajassa ja jouduin palelemaan pakkasessa ja viimassa, ylläni upouusi pissistakki ja housut mallia "kattokaa mun persevakoa" ! How low can I go...?

Tiistaina älysin saaneeni elämäni ensimmäisen jännetupentulehduksen. Kaksi vuotta aktiivista World of Warcraftailua sekä muuten aktiivista näyttöpäätteen äärellä nököttämistä, eikä KOSKAAN aiemmin mulla ole ollut jännetupentulehdusta. Onneksi meni nopsaan ohi kun piti vain räpylää siteessä ja paketissa. Toki tämä nytkin on vähän arka ja särkee aina välillä, mutta en minä malta pysyä koneelta pois.

Salilla kävin eilen ensimmäistä kertaa melkein kahteen viikkoon. Tuntui hankalalta päästä taas rytmiin kiinni, mutta eiköhän tämä tästä. Tornioon oon sopeutunut jo aika hyvin, ja ainakaan toistaiseksi bussimatkat eivät vielä riso kovin pahasti.

Ainoa miinuspuoli tällä hetkellä taitaa olla sellainen... fyysinen... tarve. Tää mun nunnan urani ei kyllä nyt oikein vaikuta sittenkään hyvältä ratkaisulta.

Ja nyt soi: Kent - Socker

P.S. Mua pyydettii tehtailemaan kolumnityyppinen juttu erääseen lehteen! saapa nähdä mitä saan aikaiseksi. Hii.