Eilen sato lunta. Tänään jotain sentapaista. Loskaa, kylmää, märkää, yäk.

Fiilikset on sekavat, on taas tapahtunut yhtä ja toista, ei onneksi mitään pahaa. Lähinnä olen kai hämmentynyt. Muttamutta.. ehkä siitä sitten enemmän joskus myöhemmin. Nyt ei oikein osaa pukea ajatuksia sanoiksi. Kuinka olisikin helppoa jos voisi kytkeä taas hetkeksi tunteet ja ajatukset pois päältä, sen verran paljon liikkuu nyt pienessä päässä asioita liikaa. Tänään on kuitenkin tehosoitossa ollut laulunluikautus orkesterilta CMX. Olin unohtanut melkein koko bändin. Kiitos Kirsi että löysin sen taas ;) .

"Anna minun laskea käteni vielä kun ehdin
kun se vielä tuntuu ihmisen elämältä
Anna minun huokua haavetta.
Lävistä minut tässä
opeta minulle nöyryys
Pujota minuun kielet
soita säveleni."

Jjjjep. Myöhemmin sitten enemmän. Ehkä.
P.S: Tiedän, että joskus jotkut ihmiset sanoo asioita vain siksi että se on kohteliasta. Tiedän myös että järki tulisi nyt ottaa kauniiseen käteen ja punnita asioita tarkkaan, tulisi lakata yrittämästä. Mutta toisaalta, vaikka tiedänkin kiusaavani itseäni turhaan, miksi mä en saisi nauttia hetken ajatuksesta, että minä saattaisin SILTI jossain ulottuvuudessa olla pidetty? ;)
Äsh. Hankalaa, mutta silti jollain pervolla tavalla tykkään tästä olotilasta.