It's the way that you feel
It's the truth in your eye
'Cause you're up against the world and still you rise
And still you rise

Olipa kerran viikonloppu.

Perjantai. Kokkolaan, bändärihengarina poikain reenikämpällä, känni, känni, känni, kännikännikänni. Tyttöjen juttuja ja huokailua. Nukkumaan kai joskus neljältä.

Lauantai. Heräsin ennen yhdeksää aamulla. Krapula, krapula. Krapulapizzaa. Tunnin tirsat. Ilkka soittaa pojalle että mitä tehhää. Ja mehän tehtiin känni. Hakkasin OJ:ta, poltin saatanasti tupakkaa, join join join. Kuunneltiin hyvää musiikkia, hakattiin OJ:ta välillä porukalla. Baarissa lopetin kaljanjuomisen ja siirryin veteen. Hymyilytti ja oli kivvaa. Tuun vissiin poikien kans paremmin toimeen ku oman sukupuoleni. Rockista ruuanhakuun, Ilkan kans pojan luo nukkumaan tunniksi ja sieltä Ilkan ja Niinan kämpille jatkamaan unia. Oli kuuma ja muutenki hankala nukkua, heräsin kääriytyneenä sohvan päälliseen joten se Ilkan ja Niinan luo siirtyminen tuossa vaiheessa oli hyvä idea. Taas syötiin, helvetti *nauraa*. Nukkumaan puoli kahdeksalta aamulla.

Sunnuntai. Heräsin jo yhdeltätoista, yöunta kertyi siis rapeat kolmisen tuntia. Vuokrattiin leffoja, maattiin vaan. Illalla ajeltiin Ilkan kans kolme tuntia ja puhuttiin paskaa ja henkeviä. Haikein mielin nukkumaan, huomenna kotiin. Harmi ku Niinan kans vietetty aika jäi vähäiseksi sen töiden takia.

Maanantai. Heräsin aamulla sekavan sängyn pohjalta jne. Kattelin töllöä, oottelin että Ilkka herää. Iltapäivästä ennen junan lähtöä ajeltiin vielä ja jauhettiin paskaa. 14.54 starttas juna ja paluu arkeen alkoi. Nyt kotona, istun ja ihmettelen. Yritin soittaa Jaanalle mutta sepäs ei vastaakaan joten kahvittelu jää sitten tältä illalta sen kanssa tekemättä. Jos sitten huomenna vaikka.

Ja näissä tunnelmissa, vielä kerran pojat: The Cult - Rise. *fiilistelee*