Hih. Tuo otsikko on jauhanut mulla päässä jo pari päivää.
Käytiin tyttöjen kanssa perjantaina olusilla ja parannettiin vähän maailmaa. Mulla oli koko ajan hirveän hyvä olo. Siinä on kyllä kaks ihmistä jotka aina saavat mut tuntemaan oloni ihan älyttömän hyväksi, kaksi Ystävää.

Jälleen kerran puheenaiheet risteili vähän suuntaan jos toiseen, leffoista ja musiikista parisuhteisiin ja - tottakai - myös koiriin. Kiitos Minnalle että se jaksaa meidän koirajuttuja vaikka ei ite niin koiraihminen olekaan; me koiraihmiset vaan ollaan sellasia niinku monet perheelliset on: perheelliset puhuu lapsistaan ja me koiristamme - onhan ne omalla tavallaan meidän lapsia. Aika karvasia sellasia tosin.

Hitto, mitä mä tekisin ilman mun ystäviä? varmaan kuolisin. Kelle hitolle mä voisin valittaa kun maailma ärsyttää jos mulla ei ois ystäviä ympärilläni? Kuka mulle antais terapiaa kun elämä potkii päähän ellei nuo ihmiset? Kenelle mä vastavuoroisesti tarjoaisin olkapäätä kun toisella on paha olla? itsellenikö muka?
Ai että ma rakastan teitä ihmiset. Tiedätte ketä olette.
This is why I like you, I like you, I like you.