Kukkuu.
Puolet lomasta takana, ja jo nyt ahistaa että kahden viikon päästä pitää mennä töihin. Loma on mennyt lähinnä juopotellessa hyvässä seurassa ja käytiinpä jopa tyttöporukalla reissussakin - minä, Kirsi ja koira :) . Oli tosi kivaa, kaks päivää oltiin Vaasassa ja päivä Jyväskylässä. Vaasa on kyllä kaunis kaupunki, ja joka paikassa saatiin ihan mielettömän hyvää palvelua. Jyväskylästä en ehtinyt oikein saada kunnollista käsitystä, kun tiistaina alkoi jo olla veto niin pois ettei jaksanut oikein keskittyä kunnolla mihinkään.
Pitää joskus käydä siellä vähän paremmalla ajalla. Salli käyttäytyi koko reissun mallikkaasti, eli tietääpähän jatkossakin että tuon koiran kanssa voi kyllä reissata mihin vaan eikä tarvi turhia stressailla. Neiti myös hurmaili hotellien henkilökuntaa ihan vain olemalla oma, iloinen itsensä.

Koirien suhteen onkin sitten ollut vähän ikävämpi tuuri noin muuten. Salli sai viime viikonloppuna verikorvan metsäreissun seurauksena, ja se käytiin keskiviikkona puhkaisemassa. Nyt on ruusukorvan reuna kauniin pitsireunainen, ja moiseksi ruttumöllisköksi varmaan jääkin... vaan eihän kolo komiassa... maanantaina taas lopetettiin meidän vanhemman vehnänartun jälkeläinen aivokasvaimen takia. Nyt on Ellulla hyvä olla, ei ole kipuja. Pääsi lepäämään lempparipaikalle omaan kotipihaan tuhkattuna, ei tarvi olla märässä maassa jota se eläessään niin paljon inhosi. Lemmikit on ihania, mutta voi hyvänen aika sitä huolen määrää... en voi kyllä kuvitellakaan minkälaista ihmislapsen kanssa eläminen on, kun lemmikit tuottavat jo tällaiset huolet...

Ja koirista hormoneihin - taas on pakko valittaa tätä naisena olemisen ihanuutta. Voi ristus, valvoin viime yönä taas aamuyön tunneille, itkin sitä ku oon niin läski ja ruma, itkin sitä ku Salli on niiiiiiiiin ihana ja suloinen ja maailman paras koira, itkin ku KATOIN TRANSFORMERSIA ku se on niin hieno elokuva ja... voi iesus. WTB vähemmän ylivilkas hormonitoiminta.

Keikoilla en oo tälle kesälle ehtinyt käymään, vaan eipä noita oo oikein ollut tarjollakaan. Provinssi nyt tietenkin olis ollut, ja siellä ihan mieletön määrä mahtavia esiintyjiä, mutta festarin ajankohta oli mulle sellainen, että lähtö ei onnistunut. Sain kuitenkin mahtavan demonstraation puhelinvastaajaani Herra Ylpön keikalta á la Henna... harmi etten älynnyt siirtää niitä viestejä talteen tietokoneelle, niitä kuunnellessa ei ainakaan voi olla nauramatta. (Joo joo Henna, oli se oikeesti tosi kaunista... ja voin vaan kuvitella sut rinsessaruunu päässäs laulamassa Herra Ylppöä mun puhelimeen... ja Lasten mehuhetkeä myös...)
Huomenna ois Myllyssä Sir Elwood, mutta menee päällekkäin ystävän tuparien kanssa, joten jää sinnekin menemättä. Mutta eiköhän ne tuparit kuitenkin ole vähän tärkeämmät :) .

Ja elämä rullaakin edelleen samoja tylsiä ratojaan, asiat on lähes yhtä sotkuisia kuin tähän asti, paino on vaan noussut koska oon laiskistunut ja läskistynyt, voisin nukkua vuorokaudet ympäriinsä... ehkäpä tämä tästä taas. Jossain välissä. Lallatilai.