Sunnuntai. Kirottu sunnuntai. Ei mitään tekemistä, ei saanut edes nukuttua pitkään kun eilen torkuin lähes koko päivän töiden jälkeen ja heräsin tänään aikaisin. Kävin koiran kanssa lenkillä, ja rannassa psykoottinen lokki yritti useampaan otteeseen käydä koiran päälle. Puin sille nyrkkiä ja huusin kuin hinaaja, ja mokoma luonnonoikku kehtasi vain rääkyä takaisin ja syöksyä uuteen hyökkäykseen. Paholaisen kätyreitä, nuo helvetin kiljuvat höyhenkasat.

Kotona sitten mielenhäiriössä tiskasin jo ties kuinka pitkään altaassa lojuneet tiskit, jonka jälkeen ajattelin hieman järjestellä keittiötä. Ennen kuin edes tajusin, mitä oli tapahtunut, olin riehunut rätti kädessä pitkälle päälle toista tuntia, siivonnut tiskipöydän, pessyt hellan, heitellyt turhia vanhoja roskia roskiin, pessyt vessan, vienyt kolme kassillista (!) lehtiroskia paperinkeräykseen ja pyyhkinyt pölyt sekä olohuoneesta että keittiöstä.

WTF?!

Sitten soitti äiti ja pyysi kaupungille <3 oli kiva käydä sen kanssa hummailemassa kun on nykyään niin vähän yhteistä aikaa, se kun ei pahemmin pysty autolla körryyttelemään ns. "turhia matkoja" . Puhelimessa sentään puhutaan lähes päivittäin, tai ainakin viesteillään.
Kokeilin hävyttömän rivoja vihreitä piikkikorkkareita jalkaani, hiristiin hysteerisenä rumille kengille ja kuljailtiin muuten vaan vaatekaupoissa.

Eli onhan tässä touhua ollut koko päivän, mutta jotenkin on vaan sellainen... tyhjä olo. Jotenkin orpoa, koko ajan olo että jotain on unohtunut tai puuttuu.
Eräs mököttää taas koko maailmalle, ja sillekään ei seura kelvannut kun kahville olisin kutsunut. Toinen on hummailemassa työporukkansa kanssa. Puhelinmuistio on täynnä nimiä, mutta jotenkin ei osannut ottaa puhelinta käteen ja alkaa soitella. Turhaa. Sunnuntai on TURHA.

Noh, neljä kapista päivää, ja oon vapaa neljän viikon ajan. Loma. Ihana, ihana loma.

P.S: Puhelimiin pitäis edelleen saada alkolukko.
P.P.S: Mää en myönnä olevani mikkään stanan korppu :D

Nyt soipii: CMX - Talvikuningas, hela hoito. Ties kuinka monetta kertaa ympäri.