Vähän reilu viikko nyt omassa kämpässä völläämistä, ja en oikein osaa sanoa miltä tuntuu. Välillä olo on jees, välillä kaikkee muuta ku jees.

En oikein tiedä miten suhtautua yhtään mihinkään.

Mutta ehkä tää ny tästä jossain vaiheessa lähtee rullaamaan. Aikaahan se toki vie, varmasti, mutta vei mun kengät mut mihin suuntaan tahansa, elämä jatkuu halusin mä sitä tai en. Ja elämä saakin jatkua, pitää vaan mennä virran mukana ja yrittää sopeutua. Koira ainakin on sopeutunut hyvin, muutaman päivän ajan se itki mun perään ku kävin kaupassa tai roskiksella, mutta nyt mun lähtiessä töihin se lähinnä tuhahtaa ja kääntää sängyllä kylkeä et "Senkus meet, ämmä, mä jään tänne vetään hirsiä."

Kotona on edelleen nettikatkos, ens viikolla pitäis aueta. Kauheet WoW-viekkarit meinaa iskeä vähän väliä päälle, mutta onneks sentään töistä pääsee foorumit kurkkimaan ettei tarvi ihan uunona netitönnä pyöriskellä.

Töistä tulikin mieleen että pitäisköhän mun tehdä tän liikkeen hyväksi vielä tänään jotain eikä vaan möllöttää tässä koneella koko päivää... Ehkäpä.

Just hang on - suffer well, sometimes it's hard, it's hard to tell.