Puuh.
Zen Café oli loistava, jälleen kerran. Kiitos herroille keikasta, Samulia kiittelimme kädestä pitäen, ja täytyy sanoa että herttaisempaa miestä saa kyllä hakemalla hakea :) .

Meinaa vähän heikottaa, keikan jälkeen oli pakko ottaa muutamat siiderit pelkän hyvän fiiliksen tukemiseksi. On se vaan tajuton livebändi, huhhuh.

Olo on vähän outo. Surullinen ja haikea, vaikka periaatteessa ei olis mitään syytä. Periaatteessa.
Onhan tässä nyt ilmassa kaikenlaista joka saattaa johtaa muutoksiin, mutta toivotaan että positiivisiin sellaisiin. Toivotaan myös että jos se muutoksen hetki koittaa, niin mä pystyn pitämään pääni kasassa ja kantamaan itseni sen enempää murehtimatta. Suru on välillä ihan terveellistä, mutta ehkä näin puolen vuoden jälkeen... Noh. Enpä mä nyt jaksa kovin tiukasti analysoida.

Lähinnä näin tiivistettynä mietin vaan itsesäälissä rypien että "APUA! SAANKO MÄÄ KETTÄÄN?!" ;)
Ajatus pätkii, taidanpa yrittää myöhemmin uudelleen.
"Lätkäännyit ja tahdoit tietää mistä se puhuu, kuinka se liikkuu, mistä se pitää, ja mistä ei."

Tuo soi mulla päässä. Taidanpa laittaa soimaan.
Zen Cafe - Rakastunut taas