Eilen oli krapulapäivä. Käytiin Torniossa moikkaamassa poikia ja mä vilkuilin koko ajan ympärilleni etsien mahdollista pikaista pakoreittiä jos tulee tarve oksentaa. Putkeen meni siis. En kyllä oksentanut, sentään. Muuten vain makasin pitkin pöytää ja välillä osallistuin keskusteluihin epämääräisillä murahduksilla.

Kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua pitäisi lähteä töihin. Kiinnostaa taas kuin kilo paskaa. Jotenkin taas ärsyttävän paha olla koko ajan. Onneks sentään on parin päivän ajan ollu tässä vähän ihmisseuraakin niin ei oo tarvinnu yksikseen möllötellä.

Kai nää syyskelit vaan masentaa. Ja musta kahvi - mun maito kävelee kohta itsekseen purkista ja jääkaapista ulos. En oo oikein jaksanu käydä kunnolla kaupassa lähipäivinä.
Tarvisin kunnon potkun perseelle että saisin asioita hoidettua ja elämää takaisin raiteilleen, kun taas tuntuu että täs mää seurailen sivusta vaan omaa elämääni enkä oikeasti elä sitä. Tyhjä olo koko ajan.
Plaah.

Mew - Am I wry? No , ja tämän jälkeen töihin.