Netti oli viikon poikki, pää meinas levitä.
Netti toimii nyt, pää meinaa levitä.

Sain kuukausipalkkalaisen pestin, ei enää kitumista rahan kanssa. Meinaa silti pää levitä.
Kohta on marraskuu. Sitten tulee joulukuu ja joulu. Yksinäinen joulu. Meinaa pää levitä. Viddu että mä olen naurettava, kitisen taas täällä "surkeaa" elämää, vaikka loppujenlopuksi mulla on kaikki hyvin.

Tässä vaiheessa muuten iso kiitos puhelintuki Tommille, oon aika varma että käyt tätä aika ajoin lueskelemassa, kiitos että jaksat kuunnella :) . Sun ja muutaman muun ihmisen (tiedätte keitä olette) ansiosta mun pää meinaa levitä astetta vähemmän.

Siitä huolimatta tämä merimiesnainen tahtoo nyt vähän kiroilla:
Vitun syksy. Saatanan talvi. Helvetin perkeleen hellyydenkipeys. MÄ HALUAN OLLA ITSENÄINEN enkä koko ajan kulkea mahanpohjassa se ärsyttävä tunne, odotus ja toive siitä että joku olisi kiinnostunut. KUN EI SE OLE. *lisää tähän haluamillasi sanoilla kymmenen kiloa teiniangstia*

Usch. Det är so hemskt.

Välillä tuntuu siltä kuin olisin vielä niin älyttömän lapsi.

...No hidden catch, no strings attached - just free love.
Jjjjaaa... kai se kelpais noinkin. Mutta ehkä se ei vaan sovi mun ajatusmaailmaan. En mä oikein osaa. Ehkä mä jonain päivänä vielä opin muutenkin kuin kantapään kautta.

Siihen asti; "Precious and fragile things need special handling."

Plix. Handle with care. Oon paljon heikompi kuin mitä annan ymmärtää.