"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen
valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä.
Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän
haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän
kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."
Moisen viestin minulle passitti eteenpäin pikkuveljeni. Päätin jättää
välistä tuon eteenpäin lähettämisen mutta viesti sai miettimään onko
mulla jotain omituisia tapoja. Tarkkaan mietittyäni (as if...) tulin
siihen lopputulokseen että onhan noita, rustaankin ne nyt tänne ihan
vaan omaksi ilokseni. Oikeasti tämä kuuluisi tehdä kyllä tuonne
irc-gallerian päiväkirja-osioon, mutta mitäpäs minä moisella
päiväkirjalla tekisin, onhan mulla vuodatus.
1. Kuittien tarkka asettelu lompakkoon. Varmasti Kielon lemppari mun
neurooseista, se on muutamankin kerran nauranut tälle kun ollaan käyty
yhdessä kaupassa. Aina kaupassa käydessäni mun on pakko taitella kuitit
siististi samaan taskuun kortin ja rahojen kanssa. Tähän turhautuu
kyllä pieni hetki, mutta jostain syystä se on vaan tehtävä vaikka
kuitteja harvemmin tulee edes katsottua koskaan kauppareissun jälkeen.
2. Telkkarille jutteleminen. Erittäin usein uutistenlukijoiden "hyvää
iltaa" saa multa reippaan "no iltaa vaan sinnekin!"- vastauksen.
Kommentoin myös kärkkäästi ohjelmien sisältöä itsekseni, haukun
sarjojen henkilöitä ja niin edelleen.
3. En nyt tiedä voiko tätä laskea varsinaisesti "tavaksi" mutta mulla
on ihan ihmeellisiä pohdintoja toisinaan. Yksi asia johtaa toiseen
ja... hmm, tulos on yleensä jotain erittäin vähäjärkistä. Tänään pohdin
eräänlaisen runkkuluun olinpaikkaa ja sitä kuinka mahdollinen
osteoporoosi siihen vaikuttaisi. (toim. huom. runkkuluu sijaitsee
käsivarressa ja erään tyypin sanoja lainatakseni osteoporoosi
"vaikuttaa heikosti, paljo maitia nii kestää". )
4. Yksi sana. Irkkaus. Need I say more?
5. Typerien välikommenttien heittely. Tästä en pidä yhtään, sillä
(ikäänkuin mikään muu ei tähän vaikuttaisi...) se saa mut vaikuttamaan
tosi tyhmältä. Saatan siis heittää jonkun täysin asiaankuulumattoman ja
typerän, irrallisen kommentin jonkun toisen puheen keskelle. Sen
lisäksi että se on epäkohteliasta menevät mun heittoni yleensä ohi
lähes kaikilta muilta paitsi minulta. Eli ehkä mun huono ja omituinen
tapani on sitten tätä kautta myös mun omalaatuinen huumorini.
Siinäpä ne, Henna ehdotti yhdeksi vielä mun tekosiveellisyyttä mutta sitä ei hyväksytä koska OIKEASTI OON IHAN SIVEÄ JA KILTTI! ettäs tiedätte!
Ihan oikeasti...
torstai, 2. helmikuu 2006
Kommentit