"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Moisen viestin minulle passitti eteenpäin pikkuveljeni. Päätin jättää välistä tuon eteenpäin lähettämisen mutta viesti sai miettimään onko mulla jotain omituisia tapoja. Tarkkaan mietittyäni (as if...) tulin siihen lopputulokseen että onhan noita, rustaankin ne nyt tänne ihan vaan omaksi ilokseni. Oikeasti tämä kuuluisi tehdä kyllä tuonne irc-gallerian päiväkirja-osioon, mutta mitäpäs minä moisella päiväkirjalla tekisin, onhan mulla vuodatus.

1. Kuittien tarkka asettelu lompakkoon. Varmasti Kielon lemppari mun neurooseista, se on muutamankin kerran nauranut tälle kun ollaan käyty yhdessä kaupassa. Aina kaupassa käydessäni mun on pakko taitella kuitit siististi samaan taskuun kortin ja rahojen kanssa. Tähän turhautuu kyllä pieni hetki, mutta jostain syystä se on vaan tehtävä vaikka kuitteja harvemmin tulee edes katsottua koskaan kauppareissun jälkeen.

2. Telkkarille jutteleminen. Erittäin usein uutistenlukijoiden "hyvää iltaa" saa multa reippaan "no iltaa vaan sinnekin!"- vastauksen. Kommentoin myös kärkkäästi ohjelmien sisältöä itsekseni, haukun sarjojen henkilöitä ja niin edelleen.

3. En nyt tiedä voiko tätä laskea varsinaisesti "tavaksi" mutta mulla on ihan ihmeellisiä pohdintoja toisinaan. Yksi asia johtaa toiseen ja... hmm, tulos on yleensä jotain erittäin vähäjärkistä. Tänään pohdin eräänlaisen runkkuluun olinpaikkaa ja sitä kuinka mahdollinen osteoporoosi siihen vaikuttaisi. (toim. huom. runkkuluu sijaitsee käsivarressa ja erään tyypin sanoja lainatakseni osteoporoosi "vaikuttaa heikosti, paljo maitia nii kestää". )

4. Yksi sana. Irkkaus. Need I say more?

5. Typerien välikommenttien heittely. Tästä en pidä yhtään, sillä (ikäänkuin mikään muu ei tähän vaikuttaisi...) se saa mut vaikuttamaan tosi tyhmältä. Saatan siis heittää jonkun täysin asiaankuulumattoman ja typerän, irrallisen kommentin jonkun toisen puheen keskelle. Sen lisäksi että se on epäkohteliasta menevät mun heittoni yleensä ohi lähes kaikilta muilta paitsi minulta. Eli ehkä mun huono ja omituinen tapani on sitten tätä kautta myös mun omalaatuinen huumorini.

Siinäpä ne, Henna ehdotti yhdeksi vielä mun tekosiveellisyyttä mutta sitä ei hyväksytä koska OIKEASTI OON IHAN SIVEÄ JA KILTTI! ettäs tiedätte!
Ihan oikeasti...