Koko viikko on mennyt penkin alle, varsinkin töiden puolesta. Eilen jouduttiin työkaverin kanssa ylitöihin - ötökät on vallanneet meidän liikkeen. Siinä sitten onnellisena nakeltiin tavaroita roskiin ja pois lattiatasolta ja suihkittiin Biokilliä pitkin liikettä.

Maanantaikin oli... noh, täysin maanantai. Liikkeessä oli neljä lavallista tavaraa purettavana ja asiakkaita lappoi sisälle kiitettävää tahtia. (Toki en valita siitä että asiakkaita riitti, sehän on aina mukavaa kun kauppa käy mutta... enivei.)

Treeni ei oo oikein kulkenut, MUTTA paino on siitä huolimatta aamupunnituksen mukaan tullut kilon alaspäin. Jotain positiivista sentään.

Myös ihmissuhteiden puolesta on ollut ilmassa vähän tunti turpaan / hävisin just satanolla- fiilistä ilmassa. Ironiaa korosti vielä se, että aamulla näpätessäni telkkarin päälle, ensimmäinen Voicelta kuulemani biisi oli Hanna Pakarisen How can I miss you.

"How can I miss you if you never go away?". Hmph. Kirotut blood elfit.

Oh. Kello käy uhkaavasti kohti puoli kymmentä - munhan pitää rientää töihin.
Tällä viikolla on ollut tehosoitossa kaksi biisiä:
Apocalyptica feat Corey Taylor - I'm not Jesus ja Foo Fighters - The Pretender.