Miten vihaankaan puhetta, sanoja
vihaankaan kirjoittamista
Kävelen vain kehää tyhjässä talossani
Ajatukset pelkkiä houreita
toiveet kuin aamuinen seitti
Koko elämän aika tuhkaa ja sumua.

Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat
Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta
Omiin synkkiin linnoihinsa vallitusten taa
pelokkaammat piilee hautomaan haamujaan.

Maailmako painajainen josta ei voi herätä?
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?

Aika kulkee, kellot laukkaa
monta raukkaa hauta haukkaa
ennen iltaa siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin, jotka usko eivät enää
mihinkään.

Tahto tuhoutua lienee eräs sielun loimilanka
toinen vallanhalu yli piirin tunnetun
Taistelu on kahden sanan välin mittainen
Kyllä vaiko ei - kas siinä pulma.

Maailmako painajainen josta ei voi herätä?
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä?

Aika kulkee, kellot laukkaa
Monta raukkaa hauta haukkaa
Ennen iltaa siis kulje siltaa
mut varo murhamiesten kiltaa
Varo liittymästä heihin, jotka usko eivät enää
mihinkään.

Mulla ei kulje ääni. Lähdin aamulla töihin mutta ääni jäi kotiin. Moni asiakas kysyi miten voin olla töissä, vaikka kurkusta kuuluu vain epämääräistä pihinää. Sanoin ettei ole vaihtoehtoja. Mä en ala olemaan kipeänä kun tiedän että toisella kotona olevalla on paljon pahempi olla.

Sitäpaitsi työpäivä oli yllättävän rento, asiakkaita kävi verkkaiseen tahtiin - ehdin järjestää kalenterihyllyn lähes kokonaan aakkosjärjestykseen, tuskailla toimimatonta internetiä, syödä eväät rauhassa, mittailla liikkeen neliömetrejä ja tehdä hyllyjen välissä askelkyykkyjä.

Jotenkin pirun tyhjä olo. Toissapäivänä ja eilen kerääntynyt lumikin suli pois, taipui kaatosateen tiellä.

Palelee, varmaan nousee kuume. Hienoa.

Nyt soi: CMX - Kauneus pettää