Miksi-mua-ei-nukuta?

Ylihuomenna alkaa työt ja unirytmi on vieläkin ihan vituillaan.
Ei vaan huvita nukkua. Sänky ei houkuttele yhtään.

Salli on hassu, sanon sille "moi" ja se heiluttaa vähän häntää. Hihitän sille, ja hännän paukutus vaan kovenee. Hihitän sille vähän lisää ja se vääntyy syliin rapsutettavaksi. Hassu koira se on. Maailman paras. Mamman pönttö-einari. Olisin varmasti ihan hukassa ilman tuota otusta, niin isona apuna se on mulle tässä lähiaikoina ollut.

Vaikka elämä nyt onkin tässä nyt jonkin aikaa rullannut ihan mukavalla mallilla, on mulla silti sellainen olo että jotain on pahasti pielessä. Se, mitä se "jotain" on... siitä mulla ei oo hajuakaan. Sormet ja varpaat ristissä toivotaan nyt että se jonain päivänä selviää.

Töihinpaluu ahdistaa ihan älyttömästi, tuntuu paskalta mennä taas puurtamaan. Vaikka siis pidänkin tuosta hommasta, töitä riittää ja palkka juoksee niin jotenkin vaan ärsyttää. Mutta kai se on ihan normaalia näin pitkän loman jälkeen, onhan?

Treeni kulkee mainiosti, tänään mut kannustettiin tekemään varmaan miljoona kyykkyä ja nyt mun reidet on niin kipeät että huomenna en ees katso mihinkään jalkavempeleisiin päin, kuljen silmät ummessa kaikkien ohi. Kyykkyjen jälkeen makasin reporankana salin viileällä lattialla, hikisenä, naama punaisena, kitisten kuin pikkulapsi. Todellisuudessa taisin nauttia joka sekunnista. "Mää en muuten tee sit tänään teidän kans enää mitään. Ootte ihan saatanan hulluja.", totesin äidille ja treenaaja-Jaanalle.

Sain hulluuskohtauksen ja ostin tänään pinkin paidan salipaidaksi. Sain myös toisen hulluuskohtauksen ja ostin vetoketjuhupparin. "Ulkoilutakiksi. Fleece päällä näytän aina siltä kuin olisin just kotiutunut pystymettästä.". Senkin olisin ostanut pinkkinä jos vain olisi löytynyt mun kokoa. Onkohan mun päässä vinksahtanut jokin pahasti väärään asentoon? Help! pinkkiä?! minulle?! 

Huolestuneena jään odottelemaan mitä seuraavaksi keksin. Onneksi Kimmo lupasi tulla huomenna vähän piristämään mua, ohjelmassa Fear and loathing in Las Vegas -dvd ja jotain sapuskaa. Mikä ihana tapa viettää viimeistä lomapäivää!

Sitä odotellessa taidan painua tuonne punkkaan ja vihdoin yrittää sitä unta. Jos se nukkumatti vaikka löytäis mun oven taakse, nimikyltin väärästä sukunimestä huolimatta.