Hohhoijaa. Toissapäivänä oli ystävän läksiäiset. Luoja että tuntuu oudolta, mun vanhin ystäväni muuttaa satojen kilometrien päähän minusta. Aika haikea olo. Perjantaina käytiin jo mutka sen uudessa kotikaupungissa viemässä vähän tavaroita ja kirjoittamassa vuokrasopimus. Paluumatka vedettiin Batteryn voimalla ja huudettiin ja laulettiin täyttä kurkkua ettei nukahdettais. Perillä Kemissä oltiin about kahdelta yöllä. Huhhei.

Elämä on tylsää. Mutta silti ihan kivaa. Tavallaan. Haluttais hirveenä reissailla, käydä vielä kerran Kokkolassa kun rahantulo loppuu ja nyt olis vielä varaa. Muutenkin on vähän sellanen olo että jalat veis minne vaan ku antais niiden mennä. Äsken kävin Sallin kanssa tunnin lenkin ja tuntui että oisin voinut kävellä vaikka Ouluun. Sallista puheenollen, käytiin eilen montuilla ja likka sai olla koko lenkin ajan irti kun ei ollut muita, härrekyyd että se juoksi LUJAA. Ja tuli luokse pienimmästäkin vihjeestä. Tänään lenkillä se seurasi hihna löysällä jos käskin, eli kuonopantaakaan ei tarvittu. Olen ylpeä, oon saanut jotain menemään sen kaaliin.

Vaan lähdenpäs tästä vaikka pelailemaan popcapin pelejä, ei oikein ajatus kulje.

Nyt soi: Disturbed - Shout

"And when you've taken down your guard. If I could change your mind, I'd really love to break your heart. (Break break break break) I'd really love to shout, shout, let it all out, these are the things I could do without.."