Loppuuko tää ikinä?
Tuleeko tähän ikinä mitään selvyyttä?
Onko mun pakko tuntee itteni koko ajan näin paskaksi?
Helpottaako sillä toisellakaan ikinä?
Miks kaiken pitää olla näin hankalaa? Miks pitää olla sellanen olo ku ois jääny junan alle?
Miks mä oon vielä hereillä vaikka mulla on aamulla töihin?
Miks tunteiden pitää olla aina välillä niin solmussa että helpointa ois ottaa sakset ja leikata kaikki niksnaks?

Jotain positiivista - sain tänään pääsiäisen kunniaksi munaa, vähän etukäteen. Ja suklaista kylläkin, en siis sitä mitä te pervot saatatte ajatella. Ihanat ja sarkastiset ystäväni toivat minulle SUUREN Rölli-munan kahdella yllätyksellä. Muna oli hyvää, joskin hieman lyhytkestoinen tapaus oli tämä. Ja tottakai jaoin sen ystävien kanssa, niin kuin kunnon kiltin tytön kuuluukin.
Te senkin pöntöt, jumalauta että mä rakastan teitä ihmiset, tiedätte ketä olette <3.

Ja nyt soi: Horrorpops - Dotted with hearts

P.S: Ding lvl 70. Rokrok.