Anonyymille kommentoijalle pitää kyllä sanoa, että mä en ehkä uskaltaisi sanoa, että lähtijä pääsee varsinaisesti helpommalla. Tai siis, ainakaan mulla ei ole ollut helppoa. Tää tilanne potkii kyllä muakin päähän, vaikka itse olenkin se joka lähti. Mutta se lähteminen ei ollut helppoa, tää sopeutuminen ei oo helppoa, ikävä ei oo helppoa. Kyllä, mä ikävöin. Mä kaipaan ihan hirveästi. Mutta mä en vaan osaa kuvitella meitä yhdessä nyt.
Mä en epäile hetkeäkään etteikö mies olisi katkera ja jopa vihaisi mua. Eniten mä lähtiessäni pelkäsinkin sitä vihaa, en katkeruutta. Viha on ihan järjettömän pelottava tunne. Mä en edes tiedä olenko koskaan oikeasti VIHANNUT.

Äsh, ei mulla pää toimi. Mulla on kaks vaihetta, joko on tai off. Ja tässä off-vaihteessa mä jumitan ihan täysiä reilusti yli puolet vuorokaudesta.
Puuh. Enkä mä edelleenkään osaa nukkua ihmisten aikoihin.
Asiat meinaa nyt vähän kasaantua ja kääntyä surullisemmiksi, pitää toivoa että kaikki suttaantuu.
Ja yrittää unta että huomenna jaksaa töihin.

Depeche Mode - Walking In My Shoes