Huoh. Kesäloma.
Kylläpä elämä on taas hankalaa. Tai no ei se olis, mutta pitää taas tehdä kaikki niin vaikeaksi. Kenkuttaa ja harmittaa ja itkettää ja ärsyttää kaikki. Verenpaine nousee jo pelkistä ajatuksista. Ehkä mun pitäis lopettaa ajatteleminen, se on todettu jo vuosia sitten ettei se tee mulle lainkaan hyvää.

Eilen oli kuitenkin kiva päivä, Hannan kanssa käytettiin koira piiiiiiiiiiiiitkällä lenkillä auringonpaisteisessa ulkoilmassa, ja sen jälkeen syötiin jätskiä ja möllöteltiin, katseltiin leffaa. Kielokin liittyi seuraan, sillä raasulla oli ensimmäinen autokoulun ajotunti, ja se uskoo ettei saa koskaan korttia. Noiden kahden kanssa on muuten aina helkkarin kivaa. Niillä täytyy olla päässä vikaa kun jaksavat mua. Tänäänkin oli kiva päivä kunnes jossain vaiheessa iltaa taas iski tää ärsyttävä "..ttu mä vihaan kaikkia ja kaikkea ja ja ja ja ja ja argh"-olo.

Mies on Norjassa, on ollut jo viikon reissussa. Tulee vasta ylihuomenna, ja mulla, joka luulin olevani jo niin rutinoitunut tähän suhteeseen, on aivan jumalaton ikävä sitä miestä. Äsken oli pakko laittaa tekstiviesti: Tuu jo kottiin.

Eilen se soitti ja kysyi montako litraa olen jo syönyt jäätelöä. Hyvin se mut tuntee, mokoma kutale.

Saatana, nyt neiteillään. Soimassa - The Cult - Painted on my heart

[EDIT] P.S: Tässä vaiheessa muistuttaisin kaikkia siitä, että saksofoni ON maailman hienoin soitin.(*kuuntelee toistuvasti päässään erään biisin hienoa fonisooloa*)