Lauantaina tuli täyteen kuus vuotta. Kiitos siitä, kiitos siitä että kestät, kiitos että olet olemassa. Kiitos että olet Sinä.

Ulkona on pimeää, toivon että tulis ukkonen. Salamoita ei vaan näy eikä jyrinää kuulu. Toivottavasti tälle kesälle tulis edes yks kunnon ukkonen, sellainen joka nostaa niskakarvat pystyyn ja ihon kananlihalle joka salamaniskulla.

Hiostaa, en tahdo mennä sänkyyn. Ei väsytä, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi. Huomenna on viimeinen työpäivä ennen neljän päivän lomaa, sen jälkeen taas kahden viikon työputki.
Nine Inch Nails soi hämärässä kesäillassa. Jos omistaisin vielä kannettavan cd-soittimen, nappaisin Fragilen ykköslevyn sisään ja painuisin rantaan tuijottamaan merta ja polttamaan askikaupalla tupakkaa. Nyt just on sellainen olo.

Jos olisi edes kuulokkeet, kytkisin ne kiinni koneeseen, heittäisin niskan takakenoon ja kuuntelisin tätä biisiä repeatilla, silmät kiinni.
 
Yksi niistä biiseistä joista todella nautin tuhatta ja sataa. Yksi niistä, joille yksi kuuntelukerta kerrallaan ei riitä.

Nyt soi: Nine Inch Nails - We're in this together
"You and me, even after everything. You're the Queen and I'm the King. Nothing else means anything."