Eli mulla on taas tylsää. Tai siis tekemistähän ois vaikka kuinka,
pitäis siivota, käydä lenkillä, käydä Kelalla, tiskata.. vaan ku ei
huvita. Plaah.
Onneks illalla mennään Kielon kans kahville, pääsee höpöttämään ja
unohtamaan tämän maksimaalisen tylsyyden ja tekemättömyyden ja
riittämättömyyden tunteen. Irkissäkin on hiljaista, porukka mököttää
eikä näinollen puhu. Hienoahienoa.
Meinasin aamulla saada paniikkikohtauksen. Ei aavistustakaan mistä se
johtui, mutta huomaa että jonkinmoinen syysmasennus yrittää nostaa
päätään. En mä normaalisti syksyisin ole "masentunut" tai millään
lailla ahdistunut mutta nyt on jotenkin turhautunut olo. Onneksi sain
kohtauksen hallittua ja siirrettyä ajatukset muualle, näinollen päässen
karkuun uhanneelta Erittäin Ikävältä Olotilalta. Paniikkikohtaukseen on
muuten ehkä vittumaisinta maailmassa herätä. Unenpöpperössä paniikki
pääsee päälle helpommin kun ajatukset ovat vielä täysin sekaisin sikeän
unen jäljiltä. Noh, mä nyt kuitenkin päätin ettei noista kohtauksista
tarvi taas tulla minkäänlaista tapaa. Oon kerran päässyt niistä eroon
niin ei tarvi yrittää uudestaan. Rrrrkele. Tänä aamunakin tuo
kohtauksenpoikanen jäi vaan ikävään tunteeseen palleassa ja tajuttomaan
selkäkipuun jotka onneksi häipyivät suht. nopeasti.
Vaan jos tässä nyt yrittäis ottaa vähän itseään niskasta kiinni ja vääntyis vaikka sinne Kelalle hoitamaan asioita.
Aiheeseen sopivana tällä hetkellä soi: Horrorpops - Walk Like A Zombie
tiistai, 11. lokakuu 2005
Kommentit