Eli mulla on taas tylsää. Tai siis tekemistähän ois vaikka kuinka, pitäis siivota, käydä lenkillä, käydä Kelalla, tiskata.. vaan ku ei huvita. Plaah.

Onneks illalla mennään Kielon kans kahville, pääsee höpöttämään ja unohtamaan tämän maksimaalisen tylsyyden ja tekemättömyyden ja riittämättömyyden tunteen. Irkissäkin on hiljaista, porukka mököttää eikä näinollen puhu. Hienoahienoa.

Meinasin aamulla saada paniikkikohtauksen. Ei aavistustakaan mistä se johtui, mutta huomaa että jonkinmoinen syysmasennus yrittää nostaa päätään. En mä normaalisti syksyisin ole "masentunut" tai millään lailla ahdistunut mutta nyt on jotenkin turhautunut olo. Onneksi sain kohtauksen hallittua ja siirrettyä ajatukset muualle, näinollen päässen karkuun uhanneelta Erittäin Ikävältä Olotilalta. Paniikkikohtaukseen on muuten ehkä vittumaisinta maailmassa herätä. Unenpöpperössä paniikki pääsee päälle helpommin kun ajatukset ovat vielä täysin sekaisin sikeän unen jäljiltä. Noh, mä nyt kuitenkin päätin ettei noista kohtauksista tarvi taas tulla minkäänlaista tapaa. Oon kerran päässyt niistä eroon niin ei tarvi yrittää uudestaan. Rrrrkele. Tänä aamunakin tuo kohtauksenpoikanen jäi vaan ikävään tunteeseen palleassa ja tajuttomaan selkäkipuun jotka onneksi häipyivät suht. nopeasti.

Vaan jos tässä nyt yrittäis ottaa vähän itseään niskasta kiinni ja vääntyis vaikka sinne Kelalle hoitamaan asioita.

Aiheeseen sopivana tällä hetkellä soi: Horrorpops - Walk Like A Zombie