Hirvee ressi.
Pitäs tehä sitä, pitäs tehä tätä. Pitäs olla vähän enemmän sitä, tätä ja tuota. Työt ei huvita pätkääkään, kun niiden jatkumisesta lokakuun jälkeen ei ole mitään taetta. Silti pitäis jaksaa hymyillä ja olla kiva asiakkaille, vaikka mulle ilmoitettiin  kylmän rauhallisesti ilman mitään ennakkovaroitusta että mun liikkeeni suljetaan.

Elämä on yhtä perkeleen epävarmuutta täynnä, ei vaan jaksais enää roikkua mukana. Mutta pakko kai se on.

Ahistaaaaaa.