Syksy saapuu kuin vanhus se hymyilee,
vaikka liepeitään liekit jo nuolee
Se on viisas se mitään ei turhaa tee
elää vain kunnes aurinko kuolee
Ole siinä voin vierelläs vilkuttaa
kun maailma hautaansa nilkuttaa

Syksy syksy syksy PERKELE. Ahistaa.
Pakkasin astiat pahvilaatikkoon, jännää että elämä mahtuu laatikoihin. Perjantaina viimeistään avaimet. Voi apua, mua jännittää niin helvetisti. Apua apua apua.

P.S.: Käytiin katsastamassa se Grand Slam, ja oli kyllä niin hyvä että olin koko menneen viikon ihan täpinöissäni. Siinä vaiheessa kun Musta aurinko nousee lähti soimaan, oli näin lähellä ettei tullut parku. Huhhuh.