En oo päivitellyt aikoihin, joten pikakertauksena: oon käyny tälle vuodelle kahdesti Espanjassa, painanut töitä kuin hullu, humpannut Hässäkkäpäivät läpi, käynyt keikoilla, bailanut, itkenyt ja nauranut. Siinäpä ne tärkeimmät oikeastaan tulikin. Jännittää, jännittää, jännittää, mut HYVÄ TÄSTÄ TULEE! 

"Olen kaunis, olen rohkea, olen vapaa, syntynyt voittamaan!"

Ei muuta kirjotettavaa ku että elämä on välistä vitun hankalaa ja ahistavvaa. Mutta on se silleen ihan kivaakin. Ehkä suurimmaksi osaksi. Ehkä. Vissiin. Kai. En tiiä. Tykkään edelleen siitä miehestä kauhiasti. Käyn edelleen töissä. Syön ja juon edelleen. Kuuntelen edelleen musiikkia. Mikään ei oo sen suuremmin muuttunut.

Ja siistein itsesäälin ja kurjuuden maksimointi on edelleen Morrisseyn Life is a pigsty. Taidanpa pistää soimaan.

Työt tympii, tarttis saada jotain mielekkäämpää tekemistä.Syksy kolkuttaa ovella, on kylymää ja pimiää ja yhyy.

Muuten elämä on vissii meleko jees mallilla.

Pitäis olla nukkumassa. Aamuvuoro huomenna. Joo joo kohta.

Nyt soi: Rakkaus - Jokainen Päivä

Viikon päästä pittäis lähtiä Espanjaan, huu, jännättää. Matkakuume on kova, en ees muista minkälaista lentokoneessa on, ku viime kerrasta on niin monta vuotta.

Muutoin mennäänki sitte edelleen samaa rataa, mukavaa on, aurinko paistaa, rairai, lallallaa, ja niin poispäin.

Nyt soi: Samae Koskinen - Lintuveljekset

Ei sillä että mitään ihmeellisempiä olis tapahtunutkaan, muuta kuin että elämä on vaihteeksi ihan mukavaa. Kovasti olen päässyt vahingossa ihastumaan (terkkuja vaan sinne jos vahingossa tänne taas eksyt :D) ja tässäpä se aika on mennyt ihmetellessä.

Töissä on inventaario menossa ja välillä meinaa pää levitä. Provinssiliput tipahti postilaatikkoon tiistaina, eli Seinäjoella rokkaillaan sitte Hennan kanssa neljän vuoden tauon jälkeen tuossa kesäkuun puolivälin tienoilla. Asaa kävin kurkkimassa Oulun nelivitosessa 24.4., perjantaina käytiin katsastamassa parit punkkibändit Tornion Cultissa ja eilen olin kuuntelemassa Tuomari Nurmiota Koodissa. Keikkailuhommia on siis ollut mukavasti. Kesäloma alkaa 6.6. . Koirat näyttää koirilta.

Elämä on suht. jees. Rairai.

Nyt soi: PMMP - Matoja

Ei mulla vissiin tällä kertaa muuta.

Justus kasvaa kovaa vauhtia, ja on ottanut kohta Sallin korkeudessa kiinni. Painoeroakaan ei ole enää kuin apauttiarallaa neljä kiloa noin niinku pyöreesti. Ja jätkä on siis vasta viiden kuukauden ikäinen. Huh.

Elämä potkii tylsää paskaa ympyrää, ahistaa ja ärsyttää taas vaihteeks enemmän kuin olis tarvis. Joo joo, ei pitäis antaa ahistukselle valtaa ja olla aina niin pirun negatiivinen, mutta hei, aina ei voi olla kivaa.

Kaikki on suht. hyvin, mutta tuntuu vaan niin seitanan yksinäiseltä. Taas. Ja aina sillon ku tuntuu yksinäiseltä, tulee kelailtua kaikkea turhaa, mikä sitten tuo vaan lisää pahaa mieltä. Katon itteä peilistä ja käy niinku Johanna Tukiaiselle - näkyy demoneita. En vaan oo tyytyväinen itseeni. En. EN en en en en.

Mut ei se mitään, koirat on silti jees. Vaikka pikkujätkä kuseekin matot, syö ikkunalaudat, on syönyt vuodesohvan, kussut laminaatit pilalle parista kohtaa, on välistä kuin pahinkin pelsepuupi, se on silti ihan huippu kakara. Ja Salli nyt vaan on muuten vain maailman paras. Meikän paska-aivot. Missähän olisin ilman noita kahta, en jaksa edes ajatella.

Pitkästä aikaa mulla ei edes soi mitään kun istun tässä koneella.

Taidanpa kaapata nuo karvamakkarat kainaloon ja painua unille. Huomenna vapaapäivä.